"Herään aamulla auringon hellään syleilyyn. Kello osoittaa, että olisi aika nousta ylös. Tuli viime yönä valvottua tavallista pidempään, mutta silti on pakko nousta vaikka väsyttää. Teen itselleni herkkuleivän, vaikka nälkäkään ei kiirinyt vatsaan. Syön sen silti, sillä pitkä päivä taas edessä. Käyn parvekkeella tutkailemassa säätä ja tekemässä pahoja. Pitäisi varmaan lopettaa, ajattelen. Astun taas tunkkaiseen kaksioon ja siirryn kaunistamassa kasvoja. Ei, meikkaaminen ei tänääkään onnistu, joten otan pumpulipuikon ja pyyhin kajaalit pois. Hiuksetkin olisi kiva kihartaa, mutta taidan olla liian laiska sellaiseen. Voisin olla tänään laiska ja laittaa college - housut, mutta silti otan vaatepinosta farkut. Mikä huppari? Mitkä kengät? Onko laukku pakattu? Kello on jo noin paljon! Pakko ehtiä pestä vielä hampaat! No niin, ja vielä tarkistus, avaimet on, lompakko on, kännykkä on, kuulokkeet... Hetkinen missä mun kuulokkeet! Haluun kuunnella musiikkia bussimatkan! Ryntään koko asunnon läpi ja huomaan, että ne olikin eilisten housujen taskussa. Huh, kuulokkeet korville ja musiikki pauhaamaan. Kuulokkeista alkaa soimaan Kaija Koo - päivä kerrallaan.
Hyräilen hiljakseen kappaleen mukana ja kävelen bussipysäkille koleassa säässä. Aurinko kyllä paistaa, mutta yöllä on ollut vähintään 0 astetta, joten maa on jäässä. Ehdin odottaa pysäkillä 10 minuuttia, kunnes alkaa kuulua tuttua puuskutusta. Sieltä se kämäinen ykköslinja jo tuleekin. Matkaan taittuu 5-7 minuuttia. Pääsen bussista pois ja huomaan kellon olevan minuuttia vaille. Mun pitäisi istua jo luokassa, mutta tiedän opettajanki olevan vähintään viisi minuuttia myöhässä, joten en pidä kiirettä. Keskustelen rinnakkaisluokkalaiseni kanssa eilisen illan tapahtumia ja tulevaa viikonloppua. Luokkaan saapuessani huomaan, että tunnelma on samanlainen niinkuin aina: Ketään ei kiinnostaisi. No, pakollinen kurssi niin pakko suorittaa, vaikka nelonen tulisikin. Tunti kuluu hitaasti, joten selailen vähä väliä Iltalehteä tai feissarimokia. Tänään vaan ei yhtään kiinnostaisi. Oppitunnin loppuessa kirmaan välitunnille ja mietin seuraavaa tuntia. Historia on ihan mielenkiintoista, joten tunti kuluukin sen myötä hyvin. Tehtäviä ja muistiinpanoja tehdään, viitataan ja vastataan kysymyksiin. Puoli tuntia ennen tunnin loppumista maha alkaa murismaan. Onneksi kohta alkaa ruokatunti ja kysyn kaverilta, että mitä ruokaa kouluruokailussa on. Kaveri vastaa, että uunisilakoita. Yök, taidan mennä käymään kaupassa ja moni muukin yhtyy mielipiteeseeni.
Kerään kaupassa ostokseni kasaan. Kanakolmioleipä, Play-kaakao ja suklaapatukka. Näillä aion pärjätä ainakin kouluun loppuum asti. Eipä tässä ole enään kun yksi tunti jäljellä. Hipsutellaan kavereiden kanssa takaisin koululle ja päädytään syömään meidän kutsumaan "kasvihuoneeseen". Vatsat alkaa pikku hiljaa täyttymään ja aletaan siirtymään omiin luokkiimme. Kävelen hitaasti maantiedon luokkaan. Hyvin pitkästytävä tunti edessä. Luokkaan tullessani istun kaverini viereen ja ruvetaan juorumaan asioista. Opettaja käskee tekemään pari tehtävää, mutta ajattelen, että teen ne sitten joskus kotona, juorutaan siis lisää. Kun tunti on vihdoin ja viimein ohi, kävelen bussipysäkille josta nousen bussiin ja menen kotiin.
Ehdin tunnin verran olla kotona ennen kun pitäisi taas kiitää. Avaan tietokoneen, joka tutulla hurinalla toivottaa mut takaisin internetin ihmeellisen maailmaan. Selaimen avattuani kirjaudun ensimmäiseksi sisään facebookkiin. Hitaasti selailen ihmisten linkittämiä uutisia tai kirjoittamiaan päivityksiä. Pah, ei taaskaan mitään uutta. Siirryn blogin puolelle ja huomaan, että pari blogin pitäjää on tehnyt uuden postauksen. Luen ne läpi huolella. Siirryn katsahtamaan kelloa ja huomaan, että pitäisi alkaa pikku hiljaa liikkua. Eih, ei vielä! Ja pitäisi syödäkin. Okei, syöminen jää nyt välistä tai muuten tulee kohta kiire. Puen nahkatakkini päälle. Olen sen saanut pari vuotta sitten synttärilahjaksi. Se on hieman raadellun näköinen, sillä kissa kerran kynsi sen hihoja. Ei se mitään, ei se minua häiritse. Nappasin laukun lattialta ja työnnän kuulokkeet korviin. En pysty oikeen enää kävellä mihinkään jos musiikki ei soi. Rakastan musiikkia ja rytmiä.
Matkani päämääräni on lähikauppa. Sain sieltä äskettäin töitä. Katson kelloa ja totean että työvuoroni alkaa 15 minuutin päästä. Puen yli isot työvaatteet ylleni ja siirryn kassalle. Kiirettä pitää koko illan ja huokaan helpotuksesta kun saan pitää vihdoin ainoan tauon. Hörppään kahvia mukista. Ei, tämä työpaikka ei ole kauhea. Tykkään olla täällä tosi paljon. Työkaverit on tosi mukavia ja olen töissä aina iloinen. Asiakkaat on hirmu mukavia ja ymmärtäväisiä, mutta todellinen kiire stressaa ihan ketä vaan, niinkuin muakin. Tauon aikana rauhoitan itseäni ja lähden tekemään toisen työrupeaman yhtä iloisesti ellen iloisemmin. Suoritan työni huolella loppuun ja kellon lyödessä kymmenen illalla teen loppu viimeistelyt ja olen valmis menemään kotiin.
Kotona syön hieman iltapalaa ja katon salatut elämät jotka jäi katsomatta puoli kahdeksalta. Käyn harjaamassa hampaat ja siirryn sänkyyn leikkimään tabletilla. Pelaan muutama tason Candy Crush - sagaa kunnes nukkumatin unihiekat alkamaan vaikuttamaan. Peittelen itseni kahdella peitolla, suljen valot ja painan pään pehmeeseen tyynyyn. Huh, on se tääki päivä suoritettu loppuun. Kyllä uni maistuu nyt, ajattelen ennen kun nukahdan syvään uneeseen"
Kuinka monta sanaa yhteen päivään? Aika paljon. Tälläsistä asioista mun päivät nykyään unohtamatta autokoulua. Alotin sen viime viikolla ja nyt on muistaakseeni 10 tuntia ajettu. Aluksi se oli vähän hankalaa, mutta nyt pikku hiljaa oppinut ja tosiaan, tekemällä oppii! Käyn töissä n. 3 kertaa viikossa, joka on mielestäni hyvä määrä koulun ohella.
Kävin tossa pari viikkoa sitten ruotsin risteilyllä. Oli tosi mukavaa ja sain monia hyviä kuvia jotka lisään tähän.
Hyräilen hiljakseen kappaleen mukana ja kävelen bussipysäkille koleassa säässä. Aurinko kyllä paistaa, mutta yöllä on ollut vähintään 0 astetta, joten maa on jäässä. Ehdin odottaa pysäkillä 10 minuuttia, kunnes alkaa kuulua tuttua puuskutusta. Sieltä se kämäinen ykköslinja jo tuleekin. Matkaan taittuu 5-7 minuuttia. Pääsen bussista pois ja huomaan kellon olevan minuuttia vaille. Mun pitäisi istua jo luokassa, mutta tiedän opettajanki olevan vähintään viisi minuuttia myöhässä, joten en pidä kiirettä. Keskustelen rinnakkaisluokkalaiseni kanssa eilisen illan tapahtumia ja tulevaa viikonloppua. Luokkaan saapuessani huomaan, että tunnelma on samanlainen niinkuin aina: Ketään ei kiinnostaisi. No, pakollinen kurssi niin pakko suorittaa, vaikka nelonen tulisikin. Tunti kuluu hitaasti, joten selailen vähä väliä Iltalehteä tai feissarimokia. Tänään vaan ei yhtään kiinnostaisi. Oppitunnin loppuessa kirmaan välitunnille ja mietin seuraavaa tuntia. Historia on ihan mielenkiintoista, joten tunti kuluukin sen myötä hyvin. Tehtäviä ja muistiinpanoja tehdään, viitataan ja vastataan kysymyksiin. Puoli tuntia ennen tunnin loppumista maha alkaa murismaan. Onneksi kohta alkaa ruokatunti ja kysyn kaverilta, että mitä ruokaa kouluruokailussa on. Kaveri vastaa, että uunisilakoita. Yök, taidan mennä käymään kaupassa ja moni muukin yhtyy mielipiteeseeni.
Kerään kaupassa ostokseni kasaan. Kanakolmioleipä, Play-kaakao ja suklaapatukka. Näillä aion pärjätä ainakin kouluun loppuum asti. Eipä tässä ole enään kun yksi tunti jäljellä. Hipsutellaan kavereiden kanssa takaisin koululle ja päädytään syömään meidän kutsumaan "kasvihuoneeseen". Vatsat alkaa pikku hiljaa täyttymään ja aletaan siirtymään omiin luokkiimme. Kävelen hitaasti maantiedon luokkaan. Hyvin pitkästytävä tunti edessä. Luokkaan tullessani istun kaverini viereen ja ruvetaan juorumaan asioista. Opettaja käskee tekemään pari tehtävää, mutta ajattelen, että teen ne sitten joskus kotona, juorutaan siis lisää. Kun tunti on vihdoin ja viimein ohi, kävelen bussipysäkille josta nousen bussiin ja menen kotiin.
Ehdin tunnin verran olla kotona ennen kun pitäisi taas kiitää. Avaan tietokoneen, joka tutulla hurinalla toivottaa mut takaisin internetin ihmeellisen maailmaan. Selaimen avattuani kirjaudun ensimmäiseksi sisään facebookkiin. Hitaasti selailen ihmisten linkittämiä uutisia tai kirjoittamiaan päivityksiä. Pah, ei taaskaan mitään uutta. Siirryn blogin puolelle ja huomaan, että pari blogin pitäjää on tehnyt uuden postauksen. Luen ne läpi huolella. Siirryn katsahtamaan kelloa ja huomaan, että pitäisi alkaa pikku hiljaa liikkua. Eih, ei vielä! Ja pitäisi syödäkin. Okei, syöminen jää nyt välistä tai muuten tulee kohta kiire. Puen nahkatakkini päälle. Olen sen saanut pari vuotta sitten synttärilahjaksi. Se on hieman raadellun näköinen, sillä kissa kerran kynsi sen hihoja. Ei se mitään, ei se minua häiritse. Nappasin laukun lattialta ja työnnän kuulokkeet korviin. En pysty oikeen enää kävellä mihinkään jos musiikki ei soi. Rakastan musiikkia ja rytmiä.
Matkani päämääräni on lähikauppa. Sain sieltä äskettäin töitä. Katson kelloa ja totean että työvuoroni alkaa 15 minuutin päästä. Puen yli isot työvaatteet ylleni ja siirryn kassalle. Kiirettä pitää koko illan ja huokaan helpotuksesta kun saan pitää vihdoin ainoan tauon. Hörppään kahvia mukista. Ei, tämä työpaikka ei ole kauhea. Tykkään olla täällä tosi paljon. Työkaverit on tosi mukavia ja olen töissä aina iloinen. Asiakkaat on hirmu mukavia ja ymmärtäväisiä, mutta todellinen kiire stressaa ihan ketä vaan, niinkuin muakin. Tauon aikana rauhoitan itseäni ja lähden tekemään toisen työrupeaman yhtä iloisesti ellen iloisemmin. Suoritan työni huolella loppuun ja kellon lyödessä kymmenen illalla teen loppu viimeistelyt ja olen valmis menemään kotiin.
Kotona syön hieman iltapalaa ja katon salatut elämät jotka jäi katsomatta puoli kahdeksalta. Käyn harjaamassa hampaat ja siirryn sänkyyn leikkimään tabletilla. Pelaan muutama tason Candy Crush - sagaa kunnes nukkumatin unihiekat alkamaan vaikuttamaan. Peittelen itseni kahdella peitolla, suljen valot ja painan pään pehmeeseen tyynyyn. Huh, on se tääki päivä suoritettu loppuun. Kyllä uni maistuu nyt, ajattelen ennen kun nukahdan syvään uneeseen"
Kuinka monta sanaa yhteen päivään? Aika paljon. Tälläsistä asioista mun päivät nykyään unohtamatta autokoulua. Alotin sen viime viikolla ja nyt on muistaakseeni 10 tuntia ajettu. Aluksi se oli vähän hankalaa, mutta nyt pikku hiljaa oppinut ja tosiaan, tekemällä oppii! Käyn töissä n. 3 kertaa viikossa, joka on mielestäni hyvä määrä koulun ohella.
Kävin tossa pari viikkoa sitten ruotsin risteilyllä. Oli tosi mukavaa ja sain monia hyviä kuvia jotka lisään tähän.
Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
Oon myös ton risteilyn jälkeen hurahtanut 90-luvun musiikkiin, koska eräs bändi soitti niitä laivalla. Haluaisin nähdä tän bilebändin uudelleen. Bändi on siis Grooving High Allstars. Linkki vie kyseisen bändin sivuille.
Hyvää viikonloppua!
- ByYourSide ♥
