Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös,
pyyhimme kätemme housuihin, emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita.
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä.
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan.
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään,
mutta eivät koskeneet toisiaan.
Ystävien kanssa suunniteltiin yhteinen tulevaisuus. Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista? Entä ne kyyneleet, sen kusipään takia?
Se ihana nauru kaiken, sen helpotuksen keskeltä? Muistatko kun itkettiin yhdessä?...olimme erottamattomat? ♥
|
Oot vaan yksinkertaisesti tärkein <3 |
Haluan kertoa täällä minun blogissani mun parhaasta ystävästä Essistä.
Essi on samanikäinen mun kanssa eli 14-vuotias. Tutustuimme toisella luokalla, kun vaihdoin koulua. Essin huonoin puoli ehkä se massassa kulkeminen ja vittumaisuus, mutta onha hänellä paljon enemmän hyviä puolia. Esimerkiksi, sama musiikkimaku, insidet, ymmärtäväisyys ja tietää jos mulla on joku. Ainoa ihminen joka osaa kuunnella mua jos mulla on siihen tarvetta. Essin kanssa nauretaan aina ja meillä kulkee aina samalla tavalla ajatus! Yleensä ajatellaan samoja asioita. Se on välillä hirmu outoa, mutta hauskaa.
Ehkä meistä eroo se, että mä oon mielummin kotona, kuin ulkona. Mutta Essi tykkää olla ulkona hegailemassa.Me tykätään usein samoista asioista ja jos vaikka halutaan nyt jotain ja kerrotaan vanhemmille niin ne luulee että kun toisellakin on ni toinenki haluaa.. Mutta eihä se aina mene sillai? Meillä on monta hyvää muistoa. Ehkä mieleenpainuvin oli se kun opettaja kysy (justiinsa silloin ku tulin tokalle luokalle) asutaanko samassa kerrostalossa vastattiin yhtä aikaa et "Eiiii..". Essistä on mulle näiden 7-8 vuoden aikana tullu tosi tärkeä ystävä <3
|
<3 |
Ei me aluks oltu hirveän hyviä kavereita mutta se alkoi kehittymään, varsinki kun asuttiin samassa kerrostalossa. Essi yhtä kerrosta vaan ylempänä. Kolmosella alotettiin jo sama harrastus, koripallo. Mut ei sitä kestäny mulla ku vuoden. Ja sinä aikana ehdittiin muutta omakotitaloon. Nyt kun ajattelee olisin ehkä halunnu harrastaa koripalloa, mutta sinä kesänä kun lopetin koripallon ja aloitin jalkapallon. Mutta ehkä kun nyt ajattelee, että ei meidän välit ois näin läheisii jos oltaisiin tavattu ainakin kaks-kolme kertaa viikossa. Ei me kuitenkaa nähty niin usein, mutta silti aina kun nähtiin ne hetket oli tärkeitä vaikka ei meidän välillä ollu kun 5-7 kilometriä välissä. Oltiin me silloin ystäviä. Tärkeitä sellaisia. Ystävyys vaan kuitenkin vahvistui, kun Essin porukat päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle. Sinnekki on se 45 km ja sitten nähtiin vain kerran kolmessa viikossa. Ehkä siinä oli ikävä kaikkien kovimmilla. Ei mulla ollu kauheesti ees ystäviä. Pari hassua sieltä ja täältä.
Mut näiden kahden vuoden aikana ollaan totuttu siihen ja viime kesänäki Essi melkeinpä asui meillä. Melkeenpä tuntuu että Essillä on paremmat välit mun äitiin ku mulla. :D Oikei, se oli pikkasen liioteltua, mutta kuitenki. Mein äiti tykkää Essistä ku se käy meillä niin usein. (8
|
Essi olla alempi blonde. :) |
Hauska, nätti, söpö, 'kiltti' & arvaamaton. Ehkä näillä adjektiiveilla voi kuvailla mun parasta ystävää. Joskus skidein tehtiin jotain tyhmyyksiä nii saatiin yhessä kärsiä seuraukset. Yhes vaihees oltiin kummatki kipein nii oltiin vaa kahestaa sinä päivänä ja leikittiin.
On se mun ystävä muksa ihminen. :)
Laitan viel pari kuvaa (:
|
vanhaa (: |
|
vielä vanhempaa <3 |
|
Lintsillä oltiin <3 |
|
(; <3 |
|
Lompakoita kattelees <3 |
-ByYourSide