Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 23. huhtikuuta 2012

I can see it in your eyes

Nonni, eiköhä olis kunnon postaus vähää aikaa! Jepsjeps, elipeli, viikonloppu oli suurimmaks osaksi aika loistava. Toisaalta, olisin halunnut nukkua omassa sängyssä kuin ohuella patjalla lattialla, mut en antanut sen häiritä.

Aattelin aamusempaan pintaan, kun olin vielä puoliunessa, että tänään kirjoitan postauksen parhaimmista ystävistäni. Ehkä oon huono tässä, mut kai mä osaan jotain.

Essi

Essi on se joka mein ryhmärämästä on se nuorin, mutta suurimmalta osalta huonoin esimerkki jossain määrin. Tai no, onhan se törkeetä sanoa sillein, mutta onha se itekkin jo sen todennut joten thats it. Essi on kyl myös se puheliain ja kunnon kostoihmistä. Se on aina suuna päänä, mut sitten ei halua "nolata" itseään, esim. tanssia jossain nuorisotilan järjestämässä diskossa. Osaa se kyllä säätää erittäin paljon.
Voin sanoa, että tunnen Essin läpikotaisin ja ollaan me tunnettu 2. luokalta asti, jotenkas, ei mikään ihme. Välillä oikeesti haluaisin sanoo sille, et kui paljon välitän siitä, etten haluu ikinä menettää. Mutta välil tulee sillai, et häviäis nyt johki hevonhelvettii. Mut tää on tätä viharakkaussuhdetta!

Ida
Ida on yhtä hymyilevää ja sekoilevaa persoonaa. Rakastan ku se on onnellinen, mutta vihaan kun joudun tenttamaan, et mikä sen mieltä painaa. Joudun useammin muistuttaa sille, et miettii oikeesti 2 kertaa ennenkun alkaa tekee mitää, koska usein siitä seuraa vaan pahaa mieltä, kyyneleitä ja lohduttelua. Ja sitten BADAM.. "Mitäs mä sanoin?" Hah, joudun toistelee tota iha liian usein. Ida on kyllä se jalat ilmassa. Joudutaan Essin kanssa vetämään se takas maan pinnalle ja sanomaan, että myöki ollaan täällä. Ida on kyllä yhtä tunnenmyrskyä. Välil se raivoo, on iloinen, mököttää, haikailee, hymyilee ja taas BADAM itkupotkuraivarit. On siinäki joskus kestämistä, mutta välitän siitä ihmisestä niin paljon, ettei mitää rajaa!




-ByYourSide

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata

Heipsulihei taas, tällä kertaa ei ole kuvia, mutta kai jotain kirjoitettavaa tänne on.
Oon taas stressaantunu koulusta, tällä kertaan valtakunnallisista. Niitä ei ole vieläkää yhen yhtä ollut, mutta silti. Stressi, stressi ja stressi. Huoh, ei jaksais. No, pelkään kyl hieman, et pääsenkö siihen lukioon mihin hain. Se jää nähtäväksi.

Mitäköhä muuta, no on täs ollu kaikenlaista, sain mä mun skootterin bäkkii taas. Ei tarvii kulkee enää niil hikisil busseil, joista joko myöhästyn tai ne myöhästyy.
Ja kesä vaa lähenee! Oon vaa nii innossani, et pääsen biitseille ottaa väriä pintaan ja chillailla kakkulat päässä ja nauttia vaa!

Niin, taas yksi nuori päätti elämänsä. On se kauheeta, kun niin nuoret lähtee, vaikka koko elämä on edessä. Tällä kertaan oli kaverin kaveri.

R.I.P Jenna

Olit liian nuori lähtemään tästä todellisuudesta,
moni jää kaipaa sun positiivista asennetta,
kukaa ei unohda sua,
maan päällä muistellaan.
Laula kauneimpia lauluja siel enkelinkuoros.
Levitä siipes ja suojele rakkaimpiasi.

No, eipä tässä ollu muuta. Vois mennä nukkumaan, oli hieman rankka päivä ja silmät harittaa. Keho huutaa sängyn pehmeyttä, joo kiitos NAM.

-ByYourSide