My room, my rules ♥

Terve taas! Tulen taas häiritsemään omaan blogiini näillä ihanilla merkinnöillä. Tänään oisi vuorossa sitten huonepostaus! Haha, nyt varmaan moni hyppäsi ylös tuoleistaan ja painaa tuota raksulaa selaimen oikeassa yläkulmassa (suosittelen!) nimittäin näissä kuvissa saattaa olla tulenarkaa matskuu. Just kidding ;)

Oukei, joo suosittelen kuitenki, että jos ei kiinnosta tämä aihe nii skippaa vaa yli, koska mun huone ei ole mistään parhaimmasta päästä. En halunnut, että porukat ois maalannu ton seinän ku halusin mahollisimman nopeesti isomman huoneen :>

Jeah, welcome to humanoid room. Toi ovi on tommonen ruman värinen, mut äiti sano, että se maalataan sitten kesällä valkoiseksi. Heh, siellä näkyy mun nimikiii ^^ Ja joo Billan kuvakii siel näkyy. Äiti ei oikee tykänny tosta kuvasta. "Mä en haluu MUN olohuoneeseen mitään pilejä!"

Just, kiva. Noh, nii kaua ku se ei riko sitä nii saa luvan olla siinä. Ainakin mun puolesta, koska tykkään ku se on tossa. Ja sitä paitsi, se ehti olee siinä päivän kunnes äiti huomautti mulle siitä ;___;

Kun astut ovesta sisään, nii vastaan tulee iso telkkari, ahnam. Hylly jossa on kaikkea roinaa, julisteitanamnam ja sitten tommonen johtopötkylä. Sänkyäki näkyy vähä! Edistystä.. Kuten huomaa ton seinän. Ei ehkä munlainen, mutta kyllä se kelpaa vielä... ;)

Moni käyttää päiväpeittoa, niin mäki niin kauan kunnes äiti ei enää välittäny ku en pedannu sitä sänkyy. Mua alkoi ärsyttää semmonen turha homma, vaikka se näyttääki siistimmältä. Mulla on yleensä IHAN KAIKKI kamat sängyllä ku se on noi isokii. Kirjat, takki, laukku, kaukosäätimet, kynät ja paperit. Sängyllä on kaikki edellä mainitut + isosikon miniläppäri.

Mun huoneen sisustus ei oo mikään erikoinen, kuha oon pistelly tavaroita sinne tänne. Ja varmaan arvaatteki kummalla lakanoilla nukun! <3

Tässä kuvassa näkee toista nurkkausta ja julisteita. Tuolla on semmonen dataamispiileskelypöytä. Pöydän edessä on tommonen tuoli jossa yleensä meikkaan sitten, tai sitten kaverit istuu siinä. Se on todella mukava lisä tähä mun placeen! :)

Järjestelin noi mun julisteet uudelleen ja musta on nykyää mukavampaa ku ne on sillai asettautunu omaan paikkaa ja ne on sillai hyvässä järjestyksessä. 

Pikku nurkkaus :)

Tokio Hotelia elämään! :)

Vaatehuone, melko sotkuinen. En jaksanut tätä varten siivota sitä. Ei mulla kauheesti vaatteita ole, vaikka tossa näyttääki hiema. Tuolla on melkoisesti muuta tavaraa joka täyttää tilat sopivasti.

Vaatehuoneen ikkuna.

Vaatehuoneesta katsottuna sänkyyn päin. On mun huone aika iso, ei liian. Helppo siivottava. Tavaroita ei kyllä mahu melkoisesti, mutta olen erittäin tyytyväinen. :)

Sänkyni <3 Uusin suosikki, taustalla on myös paksukantinen hissankirja, huppari ja joku leluki löyty.

Koneeni + blogini <3 =) Pöytä on yleensä kauheen sotkuinen ja mietinki aina miten ihmeessä mahun olemaan siinä.

Isoimmat julisteet :)

Mielipiteitä voi kertoa, jos on kysymyksiä kysykää. Ja jos jotain jäi kertomatta, tell me! :)

-ByYourSide

Aina ei mene nallekarkit tasan..

Ihanaa, kun käännän katseeni kohti ikkunaan nii aurinko se vaan jaksaa ilahduttaa. Kevät on virallisesti tullut, ainakin mun mielestä. Siellä on hitsin suuria vesilätäköitä joita oikeesti saa varoa. Hassua, että kestin taas yhden paukkupakkas talven. Hullua ajatella, että näin on jokainen vuosi Suomessa, kun vertaa siihen mitä tuolla välimeren suunnalla sitten on, voisko sitä kutsua unelmapaikaksi? Kyllä, ainakin mun mielikuvien mukaan. En uskoisi, että haluaisisin asua Välimeren suunnalla, kun onhan sielläkin harminsa. Pieni suomalaisuus asuu minussakin. Vaikkakin vihan Suomen talvea, rakastan sen kesää!

Eilen innostuttiin siskojen kanssa kuvailemaan tolla porukoiden kameralla. Se on iha ok, verrattuna mun kameraan! Laatu iha jees, ja tosiaankaaa, en ymmärrä noista yhtään mitään, joten älkää valittako mulle! Päätelkää itse kuinka hyvä se on, tai jättäkää päättelemättä, mulle se on aiva sama.

Isosisko osti värinpoiston nii se oli siinä pöydällä sopivasti kuvattavaksi. Joten älkää pelätkö, en ole värjäämässä hiuksiani, kun vasta sain värjättyä ne tummanruskeeksi. 

Ton kameran sen linssisuojus. Oli vähä hauskaa ja kuvailin kaikkea mitä eteen sattu. Ajattelin tossa jossain vaiheessa, että mustaha vois tulla ammattilaiskuvaaja. Mutta sit ajattelin, että enpä ehkä!

Pikkusiskon muumimuki!

Mun rahaaaaat <3 =) Olen erittäin rikas nykyää. ;)

Pikkusisko Julia

Eipä ollu enempää kuvia. Voisin muuten jossain vaiheessa toteuttaaa niitä postaustoiveita, kuha vaa viel kehittelen ensiksi. Toivottavasti tästä päivityksestä oli jonkun verran iloa, kunkun viimekertanen oli vähä sutastu! :)

-ByYourSide

My life

Yo guys! Lauantai-ilta ja kaikki roikkuu koneilla? No eipää, voisko ollakkaa muuta tekemistä ku kyyläillä mun blogsuu? Ei ole. JES, hyvä vaa mulle! ;)

No ei ihmiset. En voi vaatia mitään. Haluan kirjoittaa tätä blogia omasta tahdosta, mutta aina en vain ehdi. Harmittaa ku tää kirjoittaminen on jääny vähemmälle, hmh. Joten syytän itseäni tästä, että ette ole saanut tämän kahden viikon lagattamisen jälkeen kunnon tekstiä. Siis ainakaan täältä suunnalta. 

Ahw, rakastan sitä tunnetta, kun ei tarvitse tehdä ja muistaa yhtikäs mitää. Voi vaa rentoutua nukkuen, piirtäen, kirjoittaen, jutellen kavereiden kanssa tai kuunnellen vaa musiikkia. Aika moni on varmasti samaa mieltä kanssani. Entä sitten se kauhea stressi, HYI! Ei saa ajatella semmosia.

Tällä hetkellä haluan lukea ja kirjoittaa samaa aikaan, mutta musta tuntuu että toi lukeminen vie enemmän huomiota taas. Joten yritän vängenvääntämällä tehdä tätä tekstiä. 

Awh, kävin eile kattomassa leffan joka oikeesti pisti miettimään omaaki kantaa elämän suhteen. Kyseisen leffan nimi on Black Swan. Ehkäpä olette kuulleet ja nähneetkin sen. Itse elokuva ei pelottanu, en menettänyt yöunia sen takia. Mua pelotti enimmäkseen ne katsojat jotka kehtasi säikäyttää mua kiljumisellaan ku tuli semmonen säikähdyskohtaus. Ei hemmetti meinasin hypätä kirjaimmellisesti Isabellen sylii, ku se kiljunta alkoi. Loppu oli erikoinen tavallinen. Ehkä säkehdyttävä. Näyttelijä oli hyvä roolissaan. En halua paljastaa liikaa, sillä      en osaa kuvailla sitä elokuvan tarkoitusta niinkään. Se oli hyvin erilainen siihen nähden mitä muita elokuvia yleensä katson. Mutta luulen, että toi elokuva jättää monta ihmistä sanattomaksi.

Meitä oli iso porukka mukana ja musta se oli mukavaa tutustua kavereiden kavereihin. Ja voin sanoa, että ottaisin tuon illan uusiksi jossain vaiheessa. 

Anteeksi itseni puolesta ;s

Ää, olen niin tylsistynyt elämääni. Päivästä päivään elän samalla tavalla joka viikkoa. Himotylsää. Kaipas jotain äksöniä tähäki tuppukylään. Tosin, täällä ei tapahdu koskaan ikinä mitään joten hehheh.

En ees ymmärrä miksi yritän edes kirjoittaa tänne jotain luettavaa, ehkä yritän vaikuttaa reippaalle mitä oikeasti olen. En koskaan saa kunnollisia mielipiteitä postauksistani. Ei se mitään, kuhan itse en ole tyytyväinen ni kaikki hyvin! Jos teillä ihmisillä on jotain postaustoiveita pistäkää vaan tulemaan.

Kuviakaan mulla ei kauheasti ole esiteltävänä, joten harmi. En pysty aina tarjoamaan niitä, kun kamera ei ole aina messissä. Joskus tulee räpsittyy silloin tällöin. Mutta voisin vaikka kokeilla tota meidän järjestelmäkameraa ja pistää tänne hienoja kuvia. :) 

-ByYourSide

Make some noise aliens!

"Tokio Hotel pitää konsertin Suomessa 7.3.2010"

Ihan mahdoton ajatella puolitoista vuotta sitten. Vastahan he olivat esiintymässä Elämä Lapselle - konsertissa jo toista kertaa ja esitti vieläpä kaksi kappaletta. Voisin lainata laulun sanoja, joka tehtiin faniaktiona Tokio Hotelin jätkiä varten.

'Kolme vuotta vierähti 

kun Tokio Hotel esitti

heidän ekan Suomen hittinsä

Bändi lensi silloin Suomeen

vaikkei heille maksettu

Jätkillä on sydän paikallaan'

Kuva on otettu sivulta 

http://elamalapselle.fi/index.php?id=18

Vaikka ne pari biisiä kestikin sen kolme minuuttia, siitä syntyi monelle isot muistot. Itseasiassa, itse olin 9.9.2009 Elämä Lapselle - konsertissa. Olimme ostaneet liput jo hyvin aikasin permannolle ja sitten 1.9.-09 tuli sitten uutinen nettiin, että pääesintyjä olikin selvinny ja se oli Tokio Hotel! Se tunne kun sai tietää sen oli aivan uskomaton, yhtä uskomaton kun sai tietää, että he tulevat tänne, kylmään ja pieneen Suomeen pitää konsertin! Mun oli pakko saada lippu ja tottakai halusin mun parhaan kaverin Essin mukaan!
Liput järjestyi, sillä mun kummi sit kävi ostaa ne. Hemmetti sekin tunne, ku tiesi että päästään aivan 100% sitten sinne. Sitten alkoi normivaihe, "oispa jo maaliskuu"-angstia. Se odotus ei tuntunut kauhealta, itseasiassa, musta tuntui, että aika kului liianki nopeasti. Kouluvihkot ja tehtäväkirjat täyttyi vaan kuinka monta päivää keikkaan on vielä. Ja päivämäärästä '07032010'. Tietokoneen selaimen historiatietoihin tallentuivat erityisesti Andeinerseite.fi ja Tokiohotel.fi sivut, sieltä odotettiin tulevasta keikasta tietoja ja muuta mukavaa odotellessa. 

Foorumilla suunniteltiin sitten faniaktioita ja sen toteutusta. Tavoitteena oli tällätä kaikki täydelliseksi, mutta ei aina suunnitelmat sujunut suunnitelmien mukaan läheskään aina. Sitten piti tehdä kompromisseja tai jättää suunniteltu juttu väliin ja keksiä muuta. Päivät kului nopeasti ja tuli päivä jolloin koko kiertue alkoi. Jännityskin alkoi nousta päivä päivältä. Pelkona oli, että Essi yhtäkkiäkin peruu sen, tai sairastun. Toinen pelko olikin, että siellä on niin paljon porukkaa, että en näekkään mitään ku olen niin lyhyt. Näin untaki siitä, että olimme lähdössä sinne keikalle ja sitten mulla oli jäänyt liput kotiin. 

Hiihtoloma sattui hyvin sillä viikolle, jolloin se keikka oli. Pystyi jännittämään rauhassa, eikä ollut koulua aiheuttamassa painetta. 10 päivää ennen keikkaa oli uskomaton. Viimeinen kaksinumeroinen luku ja se tuntui voitolle. Olimme jo niin lähellä, mutta välissä oli vielä monta tuntia.

Perjantaina lähdettiin sitten Helsinkiä kohti junalla. Ne päivät menikin nopeasti. Sitten sunnuntaiaamu oli kyll outo. Ei mua jännittäny, ehkä pikemmin ärsytti ku sai sitten kuulla, että ne ei tuukkaa sitten sinne nimmarijakotilaisuuteen. Käytiin sit kuitenki itiksessä ja siel oli aika monta fania vastassa.

Joskus sitten viiden puolen kuudenmaissa päästiinki Helsingin jäähallin pihaa. Porukkaa oli aivan sikan pelkästään permannolle. Hah, ja sain olla yksi niistä!
Jonossa oli ihanan lämmintä, mutta varpaat sit paleli, mutta voin vannoa, että kaikki toi oli sen kaiken arvoista! Jono kiikkui sinne ja tänne, eikä meinattu päästä sisälle. Se kyllä venyi aika. Ja sitten ku sisälle päästiin nii heitettii takit vaa sinne portaikon alle ja lähettiin juoksee sinne hallii prkl. Siellä oli paljon porukkaa odottamassa ja ajateltiin, et lavalle näkyy erittäin hyvin vaikka kaukana oltiinki. Käytii ostaa semmoset valotikut jaa mä ostin julisteen.

Keikka oli mahtava. Otin paljon kuvia ja videoita, ja lopputuloksena koko kamera täyttyi eikä mahtunut enään yhtään enempään. Billin ääni oli uskomaton livenä, vaikka olin jo saanut esimakua EL:stä. Tom oli helvetin söpö ja Gegen hiukset! Gustav, aww, musta kaikista kohokohdista oli kun Gustav hallitsi yleisöä. Se on legenda <3 Se on Gustavin oma hetki jajaj aww. :) Jätkät veti keikan hyvin! Jaja oon nii iloinen, että sain olla mukana monen muukin fanin kanssa. Fanit oli ihan parasta ja mukavaa porukkaa! Ei samanlaista ku EL:ssä jossa vaa tönitää ja rynnitää vaanvaan kohteliasta! ;) <3

Ja vaikka olen monta kertaa sanonut. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa. :):) Maailman paras keikka ikinä. :):)

Lähetin andeinerseitelle tämmöisen muistelman.. :)

Tokio Hotel 07032010

'Mä muistan sen keikan niin tuoreesti ja sitä en unohda ikinä! Parhaita muistoja jo siitä asti, kun sain kuulla että Tokio Hotel tulisi Suomeen. No, tottakai mun oli pakko saada lippu sinne ja tietysti paras ystäväni mukaan! Puolisen vuotta menikin aika nopeasti kirjoitellen joka vihkoon, että kuinka monta kuukautta olisi ennen kuin Tokio Hotel olisi täällä.

Aikaa kului, kun siivillä lentäisi ja sitten kun viimeiset kymmenen päivää oli ennen keikkaa alkoi paniikki. Mietin monta tuhatta kertaan uskaltaisinko mennä. Ei sitä voi sanoin kuvata kuinka suuri paniikki oli. Kysyin vissiinki ainakin kymmenen kertaa ystävältäni että ei kai hän aijo jättää keikkaa väliin. Onneksi hän vastaisi: "Ei ikinä!". Oli helpotus, että meillä oli sinä viikolla hiihtoloma niin saatiin viikon jännittää ilman koulua.

Keikka-aamuna olin erittäin rauhallinen. Ehkä se vähän oli ärsyttävää ku pojat ei tullukkaan nimmarijakotilaisuuteen, mutta kuitenki mentiin Itäkeskukseen. Itiksessä oli paljon Tokio Hotel - faneja ja oli tosi kiva nähdä minkälaista porukkaa keikalle oli tulossa. Sinä päivänä aika kului erittäin hitaasti ja se oli hermoja raastavaa! Mietin vain, että minkälaiset paikat saadaan kun permannolle oltiin tietysti menossa. Nähtäisiinkö mitään, kun ei kuitenkaa erityisen pitkiä oltu. Kello läheni puolta kuutta kunnes meidät vietiin Helsingin Jäähallille. Automatka tuntui ikuisuudelta ja kun päästiin jäähallin pihalle olin jo niin hermostunut etten pystynyt puhumaan paljoonkaa. Ystäväni oli hermostunut myös mutta tuskin niin paljon kun minä. Mentiin jonottamaan yli pitkään jonoon ja kylmä alkoi tulla pikku hiljaa, sillä eihän meillä törpöillä mitään lapasia tai pipoja ollut. 

Jonottaminen meni aika nopeasti ja siellä oli oikein mukavaa ja lämmintä, kun porukka oli aika lähellä toisiaan. Ryntääminen ehkä ei ollu sinällään hauskaa. Tottakai kaikki halusi eturiviin. Jonossa oli kuitenkin hauskaa sillä naurettiin ystävän kanssa parin muun fanin kanssa siinä. Ihanan helppotumisen tunne tuli kyllä kun päästin sisälle, jossa oli lämmintä. Ostettiin ystävän kanssa ne valotikutkin, vaikka kyllä aika kalliita olikin. Olin kuitenki saanut aika paljon rahaa mukaan.

Keikka oli mahtava! Billin esiintymisasutkaan ei ollut niin kauheita ja kameran muisti tuli täyteen nopeasti. Kun muisti oli täynnä nautin vaan keikasta ja mukana laulaminen oli kivaa. Porukka oli koko aika mukana ja se oli mahtavaa. Fiilis oli myös sen mukainen ja kaikki oli niinkun pitikin. Pojat soittivat livenä erittäin hyvin ja Billin englanti oli tosi hyvää. Tai ainakin mä sain selvää siitä. 

Keikan jälkeen ääni oli aivan maassa, mutta fiilis oli mitä parhain. Silmät varmaan loisti kuin tähdet talvisella taivaalla. Mutta seuraavana päivänä oli masentavaa mennä kotiin, mutta hyvä puoli oli siinä että olin saanut kullan arvoisen muiston lisää! 

Puoli vuotta on aika pitkä aika, mutta on se kiva sitten kylmällä talvisäällä muistella sitä päivää kavereiden kanssa lämpimästi, katsoa keikkavideoita tai kuvia.'

ps. Kuvat ovat minun ottamia. Toivottavasti et kopioi ilman lupaani.

- ByYourSide